No nyt on juhannus ohi ja tylsä sunnuntai on taas koittanut. Moni varmasti vietti tätä keskikesän juhlaa mökeillään grillaten ja nauttien luonnon rauhasta. Meillä kuitenkin juhannus vietettiin ihan kaupunkimaisemissa kotosalla. Ei me yleensäkään olla mökkeilty juhannuksena, kun eihän meillä ole mökkiä, eikä tuttavien mökeillekään ole usein kutsua käynyt. Osalla ystäviemme perheistä on kesämökkejä, mutta yleensä perheet ovat itse siellä juhannusta viettämässä, joten ei olla kaveriporukallakaan juhannuksena mökkeilemään päästy, joka on siis tietenkin täysin ymmärrettävää. Kyllä varmaan itsekkin kaikki juhannukset mökillä vietettäisiin, jos sellainen vaan olisi. Yleensä ollaankin juhannus vietetty ystävien kanssa, usein jonkun luona grillaten ja juhlien. Tärkeintähän tässäkin juhlassa on mielestäni hyvä seura. Tällä kertaa poiketen aikaisemmista juhannuksista oltiin vaan kotosalla R:n kanssa kaksistaa ja se osottautui myös oikeen hyväksi vaihtoehdoksi, sillä mukavaa oli. R:llä oli myös juhannuksena muutama tunti töitä, joten ei voitu minnekkään pidemmälle siksikään lähteä ja toisekseen meidän autokin on tällä hetkellä hajalla. Syötiin, katottiin leffoja, kuunneltiin musaa, ulkoiltiin Lallin kanssa ja saunottiin. Eilen, juhannuspäivänä, meillä oli oikeen saunavihtakin nostattamassa juhannussaunan tunnelmaa. Pakko myöntää, että meillä ei usein saunota, ehkä kerran kuussa olisi realistinen arvio, mutta nyt juhannuksena pääsin kyllä taas saunan makuun, ja saunottiinkin molempina päivinä ja pitkään. Oli kiva löylyjen välissä käydä partsilla vilvottelemassa ja saada vihtomalla saunaan ihana juhannuskoivun tuoksu sekä nauttia löylyssä kylmää saunalimua sekä -olutta (mun osalta tietty alkoholitonta). Saunavihdalla saatiin aikaan sotku, mutta se oli sen arvoista, sillä vieläkin kylppärissä vallitsee ihana koivun tuoksu. Tietenkin kunnon puulämmitteisessä saunassa tunnelma olisi varmasti noussut vielä korkeammalle, mutta kyllä tolla sähkösaunallakin ihan mukavat löylyt saa, kun muistaa pitää lämmön sopivan lempeänä. Meillä on muuten saunassa sellainen saunatroikka ("suihkulähde"), jolla saa hyvin kosteutettua saunan ilmaa ja, joka toimii myös kivasti tunnelman luojana. Suosittelenkin kaikille lämpimästi sellaista, niitä löytyy varmasti monen saunatarvikkeita tuottavan yrityksen tuotevalikoimasta. Meillä muistaakseni tämä kyseinen kapistus on Hukka-merkkinen. Mielstäni se kosteuttaa hyvin kuivaa sähkösaunan ilmaa, vai kuvittelenkohan vain.
Juhannusaattona kuunneltiin myös musaa, joka vei meidät takaisin suhteemme alkulähteille. Kyllä sitä naurettiinkin R:n kanssa kaikille hauskoille vanhoille biiseille...Oi sitä nostalgian tunnetta, vaikka suurin osa biiseistä ei tosin enää korvaan ihan niin hyvältä kuulostanutkaan. Onhan musamaku varmasti vähän muuttunut kuitenkin näiden 9 vuoden aikana, vaikka aika kaikkiruokaisia me molemmat ollaankin musiikin suhteen. Me myös grillattiin pihvit ja makkarat sisätiloissa meidän pöytägrillillä, ja nam, hyvää oli! Eilen herkuteltiin myös omatekoisella mustikkapiirakalla kaupan vaniljajäätelön kera. Eli juhannuksen yhteenvetona voisi sanoa, että: "Kyllä se juhannus ihan kaupunkiolosuhteissakin sujuu!"
Nyt on siis juhannus lusittu, mutta meilläpä on edessä paljon suurempi juhla...oman lapsen syntymä!
Nyt on menossa jo kovaa vauhtia raskausviikko 39 ja laskettuun aikaan ei ole enää kuin 10 päivää. Hullua ajatella, miten nopeasti aika on kulunut, mutta sitten toisaalta taas hyvin hitaasti, sillä niinhän sitä tavataan sanoa, että odottavan aika on pitkä. Kuitenkin, kun katson taaksepäin tätä raskausaikaa, tuntuu hieman haikealta, että se on kohta tulossa päätökseen, sillä on se vaan ollut niin ihanaa; vauvan liikkeiden tunteminen, tähän mahassa asuvaan pikku kaveriin tutustuminen, pienen rakkaan sydänäänten kuuleminen ja ultrassa pikkuisen näkeminen, vauvan tuloon valmistautuminen henkisesti ja myös konkreettisesti. Tänään R:n kanssa aamulla sängyssä mietittiinkin, että miten ihmeellistä se onkin, että ihan kohta meitä on kolme ja pian saadaan se meidän pienokainen ekaa kertaa syliimme. <3 Ei sitä tunnetta, joka siitä syntyy, osaa edes kuvitella! Nyt meidän pitää vaan vielä jännätä, milloin pikku Papu päättää seuraamme liittyä. Iik, en malta odottaa!
Onhan se, että saadaan vauva oikeasti tänne meidän luoksemme, varmasti vielä tätä raskausaikaa ihanampaa...sitä en ollenkaan epäile! Ja onhan näihin raskauden ikäviin oireisiin ehtinyt jo sen verran kyllästyä, että synnyttämäänkin lähden kyllä ihan ilomielin. Jännittäähän se tietenkin, mutta on ihanaa saada oma keho takaisin. Päästä eroon näistä kiristävistä norsunjaloista, kämmenien turvotuksesta, aamuisista botox-huulista ja rannekivuista ja kihelmöinnistä. Ja saada puristusvoima takaisin käsiin, että ei tarvitse kaikkien pullojen ja purnukoiden avaamiseen aina jonkun muun apua. Ja olisi kiva saada oikeeseen käteen tunto takaisin, sillä se on ollut jo viikon verran kadoksissa. Raskausmasua kyllä varmasti tulee hiukan ikävä ja sitä, että sille ei voi enää höpötellä ilman, että ei saa hullun leimaa otsaan.
Mainitsinkin aikaisemmin
baby shower-postauksessani, että ystäväni olivat keksineet leikkimielisen kisan siitä, milloin meidän Papu syntyy. Olen pyytänyt muutamia muitakin, kuten vanhempiani ja veljeäni, tekemään oman arvionsa siihen kalenteriin. Musta on hauskaa seurata, osuuko joku oikeaan päivään ja mittoihin. Tänään itseasiassa on yksi veikattu syntymäpäivä, mutta eipä vauva ole ainakaan vielä itsestään mitään ilmoitellut. Ja luulempa, että meidän pikku Papu ei vielä tänään ole valmis tänne ulkomaailmaan tulemaan! Mutta eihän sitä koskaan voi tietää, sillä iltahan on vielä nuori! ;D
Huomenta, päivää! 
